Mikä on Kuurmanpohja?

Kuurmanpohjasta on löydetty merkkejä kivikautisesta asutuksesta

Kuurmanpohja on asuinalue, joka sijaitsee nykyisin Lappeenrannan alueella, mutta ennen alue kuului Joutsenoon. Kuurmanpohjan historia on erityisen mielenkiintoinen, koska sieltä on löydetty merkkejä kivikautisesta asutuksesta – kivikaudelta peräisin olevia asuinpaikkoja löytyi alueelta yhteensä 16, mikä on aika huikea määrä. Löydösten kaivaustyöt alkoivat vuonna 2000. Muinaiselta asuinalueelta on löytynyt esimerkiksi palaneita luunpaloja sekä erilaisia pienikokoisia esineitä. Sieltä on löytynyt myös kvartsi-iskoksia, jotka viittaavat siihen, että alueella on valmistettu työkaluja kivestä. Uurtimia sekä kaapimia on alueella valmistettu kivikaudella kvartsista ja piistä. Esineissä käytetty pii on luonteeltaan sellaista, että se on Suomen oloissa harvinaislaatuista. Nuolenkärkien materiaalina on käytetty piitä. Alueelta on tehty myös Suomen olosuhteissa harvinainen luuesinelöytö – pyöreä luukärki.

Aluetta on tutkittu useiden arkeologisten kaivausten avulla ja tavoitteena on ollut selvittää esimerkiksi se, millaista elämä alueella on ollut kivikauden aikana. Samalla on pyritty tutkimaan asumiseen liittyviä muutoksia kivikauden aikana. Tutkimusten perusteella Kuurmanpohja on ollut ennen saari, jonne saapui asukkaita Baltiasta todennäköisesti jo jääkauden päätyttyä.

Alueelta löytyneiden kiviesineiden muotoilun perusteella alueen asutuksen katsotaan kuuluneen Kundan kulttuuriin

On aika mielenkiintoista, että alueelta löytyneet kiviesineet on muotoiltu samankaltaisesti kuin Kundan kulttuuripiirissä valmistetut esineet. Kundan kulttuuri vaikutti esimerkiksi Virossa Pullin asuinalueella. Tämän esineistön samankaltaisuuden vuoksi Kuurmanpohjan kivikautisen asutuksen on päätelty kuuluvan Kundan kulttuurihistorian alkuvaiheeseen.

Millaista alueen ympäristö ja ilmasto oli kivikaudella?

Kivikaudella alueella vallitsi nykyistä kylmempi ilmasto. Samalla myös talvet ja kesät olivat kuivempia kuin nykyään. Lunta satoi talvisin vain vähän. Mänty ja koivu olivat metsien pääasiallisia puita, koska elinympäristö oli niille otollinen, minkä lisäksi alueella kasvoi runsaasti kanervaa, katajia, heiniä sekä pihlajia.