Kuurmanpohja on antoisa kohde hyönteisbongarille

Hyönteisbongaus ja –kuvaus voi olla mielenkiintoinen harrastus

Hyönteisten bongaaminen tarjoaa tilaisuuden tutustua luontoon aivan uudella tavalla ja niiden kuvaaminen tarjoaa aivan uudenlaisia haasteita kokeneellekin kuvaajalleBirdwatching-4. On aivan toisenlaista kuvata pienenpientä hyttystä kuin vaikkapa komeaa sarvipäistä hirveä. Esimerkiksi hyttystä kuvatessa voi olla hyvä idea lähteä kameran kanssa suon tai jonkin muun kostean paikan raunaan jo aikaisin aamulla. Tuolloin hyttynen pysyy helposti paikallaan kuvattavana, koska sen siivet ovat kosteat. Toisinaan hyönteisiä kuvattaessa on turvauduttava preparaatteihin, jotta hyönteisen yksityiskohdat saadaan ikuistettua kuvaan. Hyönteisten moninaisuus tekee lajintunnistamisesta haasteellista, mutta harrastukselle omistautunut harrastaja pyrkii vastaamaan tähänkin haasteeseen. Harrastuksen kautta on ehkä aikaisempaa helpompaa ymmärtää, kuinka tärkeitä hyönteiset ovat elinympäristössämme.

Lintubongauksen lisäksi Kuurmanpohjassa voi bongata myös hyönteisiä

Kuurmanpohja runsaine vesistöineen tarjoaa runsaasti erinomaisia alueita lintubongareille, mutta kovin moni ei välttämättä tiedä, että Kuurmanpohja on erinomaista aluetta myös hyönteisbongareille. Tämä johtuu siitä, että alueelta löytyy vielä kelopuita, joista saattaa löytyä harvinaisiakin hyönteislajeja. Tehometsätalous on kuitenkin koitunut monen tällaisen kelopuun ja samalla harvinaisen hyönteislajin kohtaloksi.

Kuurmanpohjassa tehtiin merkittävä hyönteislöytö vuonna 2011

Vuonna 2011 Kuurmanpohjasta löydettiin vyökultiainen. Löytö oli merkittävä, koska kyseisen hyönteislajin luultiin kadonneen. Vyökultiainen eli Chrysis equestris kuuluu myrkkypistiäisiin ja elää pesäloisena harvinaisen erakkoampiaisen pesissä.

Alueelta on löytynyt myös uhanalaisia sinikultiaisia

Sinikultiainen eli Chrysis Iris on erittäin uhanalainen laji, kuitenkin sitä on löytynyt Kuurmanpohjan alueelta. Lajille on ominaista pesäloisena eläminen. Tätä tarkoitusta varten sinikultiainen tarvitsee tietyn erakkoampaisen pesäkoloja. Kyseinen erakkoampiainen suosii lahopuita pesiensä rakennuskohteina, mutta koska tehometsätalouden johdosta tällaiset puut ovat nykyisin metsissämme suoranaisia harvinaisuuksia, myös tämä lahopuita pesäkolojaan varten tarvitseva erakkoampiainen on nykyään uhanalainen. Voi vain kuvitella, kuinka vaikeaa sinikultiaisen on löytää itselleen pesiä, kun sen isäntälajikin on jo vaarassa hävitä.

Muita mielenkiintoisia hyönteislöytöjä alueelta

Alueelta on löydetty myös maassamme harvinainen tulipipomehiläinen sekä jymykärpäshukkia. Kuurmanpohjasta tehdyt löydöt osoittavat kuinka tärkeää olisi säästää kelopuita luontoon edes jonkin verran – jo yksi kelopuu saattaa parhaassa tapauksessa tarjota pesäpaikan monelle uhanalaiselle lajille.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *